Heidi Kleemola

Minusta piti tulla isona karkkikaupan omistaja, eläinlääkäri ja kirjailija. Tulikin mökkiakka!

Olen opiskellut yliopistossa muun muassa kotimaista kirjallisuutta, viestintää ja kehitysmaatutkimusta. Olen opettanut maahanmuuttajille suomen kieltä, kerännyt kurkkuja kasvihuoneessa, siivonnut toimistoja, myynyt hampurilaisia, ollut kioskimyyjänä ja kehitysvammaisen tytön avustajana. Ehdin tehdä toimittajan töitä yli kymmenen vuotta Otavamediassa, Helsingissä.

Kaikki muuttui, kun tapasin mieheni. Entisestä elämästä ei jäänyt jäljelle mitään, kun muutin tänne saaristoon. Enkä minä ole koskaan ollut mikään rohkea. Uskoin siihen, miltä minusta tuntui ja muutin kaiken. Meidät vihittiin elokuussa 2014 kotirannassa.

Onneksi olen ollut aina sydämeltäni maalainen, onneksi täällä maallakin voi jatkaa kirjoittamista. Nyt voin sanoa: onneksi elämä ei mene niinkuin suunnittelee.

Olen innostunut matkailusta sekä työnä että harrastuksena. Opiskelenkin juuri matkailua ja yrittäjyyttä. Kirjoitan yhä täällä saaristossa ja kaikilla matkoillani tarinoita, olen aina halunnut parantaa maailmaa.

Rakastan sitä, että tällä tilalla on historia ja että voin olla osa sitä. Vanhan maalaistalon syreenimajassa kukkii yhä joka kevät mieheni isoäidin 50 vuotta sitten istuttama tulppaani. Kun kastelen tulppaania, minusta tuntuu kuin Anna Gunilla katsoisi minua.

Vuosi 2016 on erityinen, kun odotamme pientä Möttöstämme syntyväksi kesällä ❤

Olen innostunut sisustamisesta, kerään vanhoja esineitä ja ideoin vanhan maalaistalon remontointia. Olen alkanut tottua siihen, että täällä on koko ajan monta projektia kesken. Yritän koko ajan opetella, etten saa kaikkea kerralla valmiiksi. Teen täällä varmasti enemmän töitä kuin kaupungissa eikä minulla ole varsinaista vapaa-aikaa, mutta sain vapaamman elämän. Omat asiat eivät tunnu enää niin suurilta, kun katsoo merelle. Saaristo on muuttanut minua: olen alkanut katsoa valoon.

Mainokset